Ihmisinä me olemme ja elämme samanaikaisesti monissa eri maailmoissa ja eri tietoisuuden tasoilla. On olemassa se konkreettinen maailma, jossa elän, eli nk. systeeminen taso – johon kuuluu tämä koko maa planeetta, kotimaa tai alkuperä, jne.
Sen lisäksi on olemassa vielä se maailma ja todellisuus, jossa haluaisimme oikeasti elää ja olla, sekä se maailma, joka liittyy kaikkein korkeimpiin arvoihimme – ylipäätään olemassaoloomme, koko ihmiskunnan olemukseen ja intuitioon. Mikä on minun paikkani, kuka minä olen ja mitä sydämeni sanoo?
Voidaan siis eritellä mm. seuraavanlaiset tasot:
Kehon taso
- rakenteellinen (arvet, murtumat, jne.)
- biokemiallinen (myrkyt, saasteet, yms.)
- biofyysinen (EMF, radioaktiivinen säteily, kylmyys yms.)
Tunnetaso
- tiedostamattomien negatiivisten tunteiden manifestointi
- tiedostettujen negatiivisten tunteiden manifestointi
Ajatustavat
- jäykät tai dogmaattiset ajatukset
- rajoittavat uskomukset
- epäröiminen ja epäilykset
Tietyt energeettiset tasot
- chakrat
- pääasialliset energiakanavat (meridiaanit)
- toissijaiset energiakanavat (nadit)
- paikkojen ja esineiden energiat (Feng Shui)
Systeeminen taso (juuret)
- perhe - esi-isät
- kotimaa tai alkuperä
- spirituaalinen taso
- syvimpien halujen / innostuksen kieltäminen, välttämätön ja hengellinen kohtalo (essenssin ja sielun tai hengen tasolla)
Yksi perustavaa laatua oleva stressin alkusyy on se, että yksilö ei osaakaan yhdistää ja sopeutua näihin eri maailmoihin ja alkaakin kamppailemaan joko tiettyä, tiettyjä tai jopa kaikkia näitä vastaan. Ehkäpä kiellämme täysin jonkun näiden läsnäolon, vaikkapa henkisen olemassaolomme. Erityisesti naiset ovat herkempiä näille asioille jo olosuhteiden ja tottumusten ja perinteiden sekä tietyn painostuksenkin takia.
Tämmöinen voisi olla vaikkapa ajatus:
”Koska olen nainen, minulla tulee ehdottomasti olla se elämänkumppani – mies, jonka kanssa tehdä lapsia – tai olen muuten täysin kelvoton yksilö.”
Kaikki nämä erilaiset ristiriitaisuudet näiden eri maailmojen, eri todellisuuksien välillä…
Tämä jatkuva erilaisten vaihtoehtojen torjuminen ja loputon kieltämisen kierre aiheuttavat epätasapainoa ja jäykkyyttä niin fyysisellä, psyykkisellä kuin spirituaalisellakin tasolla. Tämä tarkoittaa sitä, että hyvin monella eli elämän osa-alueella ilmenee konflikteja. Olemme siis jatkuvassa taistelussa niin kehon sisäisten kuin ulkoistenkin asioiden kanssa. Mitä tästä kaikesta oikein seuraa? Elämisen mielekkyys, spontaanius, ylipäätään elämän ilo hiipuu…
Stressitilan edetessä alkaakin sitten ilmetä erinäisiä oireita, kenties hermostuneisuutta, levottomuutta ja ahdistusta. Syitäkin voi olla monia, ja ehkä tunnistammekin osan näistä? Ehkäpä se on työasiat, perhetilanne, parisuhde, tai jokin muu, mutta oireet ovat vielä psyykkisiä…
Tilan edetessä ja syventyessä alkaa ilmetä näihin aiempiin tunnetiloihin liittyviä fyysisiä, konkreettisia oireita, psykosomatisoitumista. Näitä voisivat olla vaikkapa verenpaineen nouseminen, päänsäryt, rytmihäiriöt, migreenit, suoliston ärtyminen tai unettomuus, kenties erilaiset yliherkkyydet, autoimmuuni- ja autoagressiiviset oireet. Pahimmillaan nämä oireet ovat esim. juuri hektisten työkiireiden tai opiskelurupeamien aikana, jolloin paineet kasvavat niin sisäisellä kuin ulkoisellakin tasolla. Tässä vaiheessa kuitenkin riittävän pitkä tauko tai loma vielä helpottavat olotilaa… Ihminen jaksaa sinnitellä yllättävän pitkään, mutta jossain vaiheessa energia ja jaksaminen oikeasti hiipuvat pahemman kerran. Mitä silloin usein tehdään? Aletaan käyttämään piristeitä jaksamisen tueksi, erilaiset lisäravinteet, boosterit, rasvakahvit jne.! Henkilökohtaisena kokemuksena ja tuntemuksena on se, ettei enää voikaan elää samalla tavalla, vauhti hiipuu, koska se nyt vaan on liikaa tässä tilanteessa. Väsyttää, ärsyttää, v-tuttaa, pitkä unikaan ei enää virkistä. Ruokahalukin vaihtelee laidasta toiseen, olotila on levoton ja eipä kiinnostakaan enää. En voi toteuttaa tavoitteitani ja unelmiani, en enää jaksa tätä painolastia! Maailma romahtaa… Ihmisestä tulee flegmaattinen ja apaattinen, millään ei ole enää mitään väliä. Toki vielä eletään, mutta mikään oikeastaan ei enää tunnu juurikaan miltään. Ollaan hyvin lähellä syvempää masennusta…
Hoitajana kohtaan aika usein aiemmin kertomani kaltaisessa tilassa olevia ”eksyksissä olevia etsijöitä”. Tämmöisiä ihmisiä tulee paljon vastaan esimerkiksi erilaisissa sosiaalisen median ryhmissä. Siellä on paljonkin erilaisia, erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä kysymässä neuvoa ja apua hyvinkin monimutkaisiin kokonaisuuksiin ja terveydellisiin haasteisiin. Useimmiten apuna tarjotaan ravitsemuksellisia neuvoja, lisäravinteita, jne. Nämä ovat toki äärimmäisen tärkeitä asioita eheytymisen kannalta, mutta oman kokemukseni perusteella hoitotyön saralla sanoisin, että jotain aivan muuta kuin pelkkiä ravitsemuksellisia tai liikunnallisia seikkoja tulisi elvyttää…
Hoidon tulisi nimittäin erityisesti ja ennen kaikkea elvyttää sitä eri todellisuuksiemme ja maailmojemme sopusointua ja hoitaa sitä problematiikkaa, joka liittyy siihen, että ylipäätään joudumme elämään tässä modernissa, tavoitteellisessa, materialistisessa kilpailun maailmassa!
Jokaisen ihmisen tulisi saada elää ja toteuttaa omassa elämässään mahdollisuuksien mukaan, sitä mitä oikeasti haluaa, mitä sielu ja sisin OIKEASTI kaipaa ja janoaa…
Meidän pitää unelmoida, sillä mieli ohjaa valoa ja ajatus luo toimintaa, joka mahdollistaa asioiden konkretisoitumisen eli muuntumisen joksikin fyysiseksi ja aistittavaksi. Yksi erittäin tehokas menetelmä tämänkaltaisten asioiden hoitamiseen ovat perinteisen kiinalaisen lääketieteen menetelmät, kuten Akupunktio, Moksibustio ja erinäiset käsillä tehdyt hoitomuodot sekä Akupainanta ja Medical Qigong, mutta…
Erilaisia Akupunktion ja em. hoitomuotojen tekijöitä on kyllä niin moneen lähtöön, että erot ovat huikeat. Hoitajan ymmärrys ja kyky kultivoida Qi-energiaa sekä hänen intentionsa ovat ratkaisevia seikkoja hoidon tehon kannalta. Nämä taidot vaativat jatkuvaa harjoittelua ja kurinalaisuutta. Suurimmalla osalla tekijöistä ei näitä attribuutteja valitettavasti löydy kovinkaan edistyneellä tasolla. Perinteinen kiinalainen lääketiede koostuu useasta eri modaliteetista. Taitava hoitaja käyttää ja yhdistelee näitä saadakseen juuri kyseiselle hoidettavalle parhaan mahdollisen avun.
Oman kokemukseni perusteella voisin sanoa kuitenkin, että esimerkiksi ”tavanomainen pelkillä neuloilla tapahtuva” n. 40-60 min pituinen hoito, jossa hoitaja ainoastaan laittaa neulat ja jättää hoidettavan sitten yksin hoitopöydälle ei useimmiten valitettavasti riitä tuottamaan todella vahvoja nopeita hoitotuloksia. Hoitaja sekä hänen tapansa tehdä hoitoja on siis ratkaisevassa roolissa…
Mitä kokonaisvaltainen hoito sitten oikein on?
Itselläni se tarkoittaa ensinnäkin laajaa haastattelua ja dialogia hoidettavan kanssa. Tällöin voidaan oikeasti hahmottaa sekä ymmärtää erilaisiin vaivoihin liittyviä elämänkokemuksia, ja miten tietyt tunteet vaikuttavat kehoon. Tähän asiaan olennaisesti liittyvä kysymys kuuluukin: “miksi?”. Vasta siinä vaiheessa, kun noista mekanismeista on saavutettu ymmärrys, lähdetään palauttamaan hoidettavan tasapainoa.
